tiistai 22. joulukuuta 2015

Vuoden pimein päivä

Mutta monta syytä juhlaan:
- nuorimmainen täyttää tänään 5 (Mustin ja Mirrin täti vakuutti, että koiraa voi 5-vuotiaanakin vielä kutsua pennuksi)
- metsässä ei ole lunta, joten siellä pääsee vapaasti kulkemaan - myös tappijalkaiset koirat
- joulun ruuat on yrttejä lukuun ottamatta plakkarissa (makoisat lohijäädykkeet, lanttulaatikko, näkkäri, luomukaritsan kielistä ja maksasta omin kätösin tehty patee, suorastaan hekumallinen sahrami-kardemummajäätelö)
- huomenna on jo ainakin 5 sekuntia pidempi päivä kuin tänään
- Kitchen Garden lähetti joululahjaksi paprikan siemeniä
- esikasvatus alkaa 3 viikon päästä
- jouluna on sen verran lämmintä, että voidaan jopa jatkaa kasvihuone 3.0:n kokoamista

Ilmastonmuutoksellisen lämmintä valon juhlaa!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Arjen luksusta: lähimunat

Kananmuna, mikä ihana keksintö! Täydellinen aamun aloitus paistettuna leivän päällä juuston ja kurkun kera. Täydellinen hävikkiruuan pelastaja: lähes kaiken edelliseltä päivälliseltä jääneen ruuan voi upottaa munakkaaseen. Meillä aamumunakkaaseen menee jämäkastikkeet, -risotot, -lihat, -kalat ja -pastat. Kermaista ja parmesanista polentaa teen tahallani yli-ison satsin, jotta sen voi seuraavana aamuna paistaa kananmunan kera. Se vain on niin mielettömän hyvää.

Suomalaisille munantuottajille iso kiitos siitä, että jaksatte kontrolloida salmonellaa. Ilman teitä meiltä jäisi kaikki überluksukselliset uppomunat syömättä. Ja mitäpä ihmisen (ja näköjään myös koiran) elämä olisi ilman omaan juureen paistettua leipää, jonka päällä valuu ihanan tahmainen uppomuna, koristeltuna oman kasvimaan tillillä. Uppomuna on kaiken kukkuraksi hyvin helppo luksus: vesi kattilassa kiehuvaksi, kattila pois liedeltä ja laakeaan kuppiin rikottu kananmuna donkataan kattilaan. 5 minuuttia, kansi kattilan päällä, ja reikäkauhalla muna vedestä pois. Ei tarvi etikoita, eikä kauhalla tehtyjä vesikierteitä yms. krumeluureja.

Muniin valitettavasti myös liittyy paljon kanojen hyvinvointiin liittyviä asioita, joten kaupasta meille ostetaan vain ulkokanojen munia (käsittääkseni ulkokanoilla on ne parhaat ja väljimmät elintilat) ja niiden puuttuessa luomumunia. Apuun on onneksi tullut Luigin työkaveri, joka diilaa siskonsa kotikanalasta meille perstuoreita kananmunia. Hinta on melko suolainen, mutta meneepä suoraan tuottajalle, ja toki kotikanaluudesta ja perstuoreudesta mielellään maksaakin.

Koska allekirjoittaneen sisko on kani-, ankka-, kalkkuna- ja viiriäisfarmariuden lisäksi myös kana- & munafarmari, on meilläkin alkamassa projekti Lintula. Kanakoppi hankittiin jo viime keväänä, mutta toistaiseksi on ollut prioriteettina saada kasvihuone 3.0 valmiiksi, eikä tällaiseen kettu-kanahaukka-pöllö-minkki-naapurin perhanan kissat -kommuuniin ole helppoa kanalaa perustaa. Etenkin kun pelkää kanoja (isot nokat ja kamalat kynnet, hrrr....) ja on niin hellämielinen, että ajatuskin Tillin ja Piparin (joo, niillä on jo nimet) lahtaaminen syksyllä itkettää etukäteen (paitsi jos ne käyttää niitä nokkiaan ja kynsiään). Mutta mitäpä sitä ei tekisi tuoreiden lähimunien eteen.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Palvikukko-avokadopizza

Mantereen tilan luomupalvikukkoa ostaessa ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa sen käytöstä, mutta pizzamies tietysti rupesi visioimaan pizzaa, johon voitaisiin lisätä lopuksi pöydällä viikon verran pyörinyt avokado. Hyvältähän tuo maistui, joskin tämän kesän tomaateista tehty kastike on melko laimeaa, kun itse lajikkeetkin (Ailsa Craig ja Tigerella) olivat mauttomia. Avokado toi mukavaa tuhtiutta kokonaisuuteen, ja kerrankin sai kaupasta elossa olevaa ja muutaman päivän sellaisena pysyvää rucolaa.
 
Lopusta palvikukosta tehtäneen joskus Jamien jouluohjelmassa nähty salaatti, jossa salaattipedille kasattiin granaattiomenaa, paahdettuja casheweita ja mausteseoksessa tahmaiseksi paahdettua kalkkunaa - meidän tapauksessa siis kukkoa.
 
Sunnuntaina oli lupa laittaa joulukoristeet. Valot meillä oli jo jonkin aikaa olleetkin, kun ostettiin tukku uusia, mutta onneksi niitä nykyään sanotaan kausivaloiksi, joten ei haittaa, jos niitä ripottelee pihalle jo keskellä marraskuuta. Se ihmetytti, että vaikka kaupat ovat nykyään n. 3 kk edellä sesonkia (narsissit tulee myyntiin helmikuun alussa, kärhöt ja orvokit maaliskuussa ja pallokrysanteemit heinäkuussa), ei hyasintteja ole ollut myynnissä missään. Joulutähtiä tosin näkyi jo lokakuussa, joten ehkä ne sitten kompensoi. Itse vain en ole yhteensopiva joulutähtien kanssa, kun ne kuivuvat sekunnissa ja alkavat pudottaa lehtiään. Liian pitkiksi kasvavat ja keskellä yötä kolahtaen kaatuvat hyasintit on enemmänkin mun juttuni.
 
Pieni älynväläys iski, kun otsalampun valossa aamun pimeydessä hymyilin naapurin tädin asetelmille. Täti ilahduttaa ohikulkijoita lyhdyillä ja kukkasilla ja erilaisilla kausiasetelmilla, joista tulee hyvä mieli ja joita on hauska bongata. Viime kesänä huomasin yhden talon aidassa kivan parvekelaatikon, josta nyysin idean omaan aitalaatikkoon, ja nyt mietin, että voisihan sitä alkaa pukea kausivaatteisiin omaksi ja ohikulkijoiden iloksi. Valitettavasti askartelu- ja sisustusgeeni hyppäsi meikäläisen yli tässä sisarusparvessa, joten tekemäni räpellykset ovat enemmän tai vähemmän rustiikkisia tai kuten suvun lankomiehet sanovat [tyttönimeni] näköisiä. Pääasia kuitenkin, että itsellä on hauskaa.
Lisää glitteriä tiedossa, jahka tuuli tyyntyy!