Ruusupapuparat alkavat kukkia, vaikka ovat tuskin puolen metrin mittaisia. Mansikat homehtuvat ja jos niistä yksikin alkaa punertaa, päätyy se rastaan nokkaan. Herneistä voi
Cittarin alelaarin nimetön, violetti kyssäkaali on pettymys siinä mielessä, että se tekee satoa hitaasti. Esikasvatin sitä kasvihuoneessa ja odotin sen kyssähtävän kuudessa viikossa kuten kollegansa Di vienna bianco, mutta tuossa se on jo muutaman viikon ihmetellyt kasvimaan aukkopaikoissa kasvamatta juuri lainkaan. Toivottavasti se on edes maukas!
Salvia, korianteri ja tilli ovat taas hurjan aromikkaita, ja eilen huomasin, että persiljakin kovasti pinnistelee esiin punajuuren lehtien alta.
Valkosipuli iti luokattoman huonosti, mutta hopea- ja keltasipulit näyttävät hyviltä. Vähän jännittää tuleeko niihin toukkia. Muutamaan perunaan on jo toukka päässyt kaivautumaan.
Pink fir apple -peruna kukkii kovasti, ja ensimmäiset koekappaleet saatiin kaivettua ruokapöytään. Ihme pottu, kun on kasvattanut koko kasvilavan täyteen tiheää juuristoa, jonka lomasta on melkein mahdoton löytää perunoita. Veikkaan, että kun sieltä yhden varren nykäisee ylös, nousee koko lavan mullat yhtenä paalina sen mukana. Ja se maku? Kovin pieniä olivat vielä, joten mitään tajunnan räjäyttävää makua en huomannut, mutta tekstuuri oli todella hyvä: kiinteä, eikä yhtään kuiva.
Seuraavaksi odotellaan, että pavuista alkaa saada satoa. Ihan on jo ikävä härkäpapupihvejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti