Ihan kuin ois elänyt keskellä söpöä puutarhaohjelmaa: esikasvatteet olivat päivähoidossa kasvihuoneessa, syksyllä tilattu multasäkki oli jo sulanut ja siemenpussit rapisivat kesäkukkakylvöjä tehdessä. Varaston perukoilta kaivettiin esille koirien ulkojuomakuppi, kasteluletku, aurinkokennovalaisimet ja ulkoruukut. Harvinaisen paksu, siitepölykuorrutteinen kimalainen pörräsi krookuksissa, ja jotensakin pörrössä oli myös puutarhuri, joka keskellä lauantaita huokaili, että onpa
leppoisa sunnuntai. Ihan huippua, että sunnuntai (leppoisa sekin) oli vasta tulossa. No, samalla tavalla sekoaa Puutarhakeskiviikkokin päivissä, sillä vaikka se edelleen tulee keskiviikkoisin, on nimeksi vaihtunut Puutarhamaanantai. Go figure.
Söpöissä puutarhaohjelmissa ei tosin varmaan ikinä löydy kissankakkaa parsapenkistä (että minä inhoan irtokissojen omistajia!) eikä myyränkoloja kukkapenkistä (myyrät ovat yhtä ihastuneita iiriksiin kuin minäkin), eikä ainakaan talvesta selvinnyttä jättikokoista lehtokotiloa. Samoin vieraita käsitteitä lienevät känsätuhkelot kasvimaalla ja joka paikassa multaan levinnyt sammalkerros.
Ja kun puutarhassa möyrimisestä oli herännyt valtava nälkä, olikin henkilökohtainen Tareqini sytyttänyt grillin ja laittanut aasialaisessa marinadissa maustuneet luomupossun kasslerpihvit tulille. Nam.
Vuoden ensimmäisestä sadostakin päästiin viikonloppuna nauttimaan, kun kasvimaalta löytyi pari nippua palsternakkaa.
Perheen nuorimmainen tosin oli sitä mieltä, ettei ihan vielä tarttis kesän tulla ja otti ilon irti pihan viimeisestä lumikasasta. Outo tyyppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti