Muutama viikko oltiin pollailtu meidän vaki kuusenherkkusienipaikkaa, mutta mitään ei näkynyt. Nyt niitä sitten alkoi pompsahdella esiin ihan uusista paikoista, joskin yksitellen. Eilen Luigi ehdotti, että käydään yksi vanha paikka vielä tsekkaamassa, ja herraisä, mikä näky: vanhalla, maatuneella kuusen rungolla herkkusieniä oli rivissä toista kymmentä, osa tosin jo huonoksi menneitä. Vähän matkan päässä muutama lisää. Ja taas muutama.
Kovin olivat toukkaisia, mutta sen verran noista syötävää irtosi, että kuivurin jälkeen litran tölkki tuli täyteen herkkusienilastua ja pannun kautta saatiin pyöräytettyä päälliset iltapalaleiville.
Silkkaa hurmostahan ne ihan sellaisenaan ovat, mutta chef kehitti niistä - näin grillauskelien yhä jatkuessa - hurmaavan lisukkeen grillilihoille: luomupekonia, sipulia ja herkkusienisilppua paistetaan pannulla, sekaan heitetään kourallinen ruusupapuja, joita on keitetty 5 min., ja koko komeus kruunataan persiljalla. Lisuke oli niin hyvää, ettei meinattu muistaa lihaa edes maistaa. Tuumattiin myös, että tuo hässäkkä toimisi hyvin risoton seassa.
Lempisieni, ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti