tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kurpitsaa pukkaa

Viime syksynä saimme nauttia hienoista kurpitsalajikkeista, joten aihealue alkoi kiinnostaa niin paljon, että tsekkasin, mitä lajikkeita olin puutarhalehdistä napsinut talteen leikekirjaani itselleni muistutukseksi. Ja olihan niitä. Muutama.

Kesäkurpitsoista kylvöön tällä kertaa pääsivät vanha tuttu, Nigel Slaterin ja Hugh Fearnley-Whittingstallin (ja minun!) maailman parhaimmaksi lajikkeeksi ylistämä Lungo di Firenze, sekä ilmaissiemeninä saadut kelta-valkoraidallinen Sunbeam ja vihreä ufokurpitsa Patty green tint. Kesäkurpitsaa käytämme yleensä sellaisenaan salaateissa tai kypsennettynä wokeissa. Yli-isot (Lungo di Firenzellä on tapana tehdä salakurppareita, jotka huomaa vasta, kun ne ovat käsivarren pituisia ja paksuisia) keitän ja soseutan koirille.

Minikurpitsat ovat aina kiehtoneet, kun ne kuulemma ovat makeita ja kypsyvät muutamassa minuutissa vaikka mikrossa. Buffy ball ja Hooligan ovat olleet mielessä jo pari vuotta, ja kun niitä viimeinkin löytyi, tilasin kumpaakin. Ne pitää syödä jo tennispallon kokoisina, ja ne tekevät lisää hedelmiä sitä mukaa kun vanhoja napsii syötäväksi.

Taviskurpitsoista kylvin meitä viime vuonna ihastuttanutta, sinistä Crown princeä, joka on aromikas ja makea, sekä erinomaisista öljysiemenistään tunnettua Gleisdorfer ölkurbisia, joka on meillä tämän kauden uutuus. Lisäksi kokeilen jälleen kerran (yrittänyttä ei laiteta, ja siemenpussi on iso) röpeliäistä Marina di Chioggiaa, josta en ole koskaan onnistunut saamaan satoa. Liekö liian myöhäinen lajike Suomen kesään.

Spaghettikurpitsaakin kokeilen taas, vaikka sekin panttaa hedelmiään. Sen ainoan kerran, kun sain spaghettikurpparista satoa, ihastuin sen upeaan makuun, joten haluan vielä kerran yrittää. Ja tietysti listalla on myös pähkinäisen kastanjainen Potimarron, joka on kurpitsojen ehdotonta aatelia.

Vaikka meillä on iso tontti, ei tällaista määrää kurpitsaa ihan noin vain kasvatetakaan. Aiempina vuosina olen surutta hyödyntänyt kukkapenkkejä kurpitsojen hyväksi, mutta viime vuonna Crown prince osoitti, että kyllä kurpitsa kasvaa ämpärissäkin. Ja kun syksyllä hamstrasimme tyhjennettävästä toimistorakennuksesta ison pinon roskiksia, päätyy kurpitsafarmi siis roskikseen. Tavalla tai toisella.

3 kommenttia:

  1. Minut saa lisätä Nigelin, Hugh:n ja sinun jatkoksi. En ole enää muuta kesäkurpitsaa kasvattanut, siis noista pitkistä vihreistä. Minä olen aina saanut hyvän sadon spagettikurpitsasta, vieläkin on yksi kurpitsa jäljellä... Ufot jätin tänä vuonna laittamatta, kun en meinaa keksiä niille käyttöä. Ja sinun suosituksesta laitoin potimarronin purkkiin, katsotaan ehdinkö saada siitä satoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikos sulla jokin erityinen lajike tuosta spagettikurpitsasta? Mulla on vain nimetön, marketin siementelineestä napattu lajike.
      Mulla ei Potimarron tehnyt kuin yhden kurpitsan/taimi, mutta enpä hirveästi sen lannoittamiseenkaan panostanut. Täytyy tänä kesänä olla viisaampi.

      Poista
  2. Nuo siemenet ovat peräisin sieltä vinkkaamastasi Seedsof Italy:sta, sellainen ihan tavallinen spagettikurpitsa jossa lukee "Zucchino vegetable spaghetti".

    VastaaPoista