lauantai 7. syyskuuta 2013

Kurpitsojen aatelia: Potimarron

Kurpitsa on aina ollut sellainen välimallin ”en tiedä, mitä tästä oikein ajattelisin” –vihannes. Nätti kuin mikä, hauska kasvattaa, ja joskus jopa kypsyykin näillä leveysasteilla, mutta malto on melkoisen mauton ja jauhoinen, eikä siitä oikein keksi muuta kuin soppaa, piirakkaa tai uunissa paahdettua lisuketta.
Talvella Kitchen Garden mainitsi Potimarronin muutamaan otteeseen ja kehui sen kastanjaista makua. Siitähän se iili sitten syntyi, ja toukokuussa päätyi Englannista asti matkustaneet siemenet esikasvatukseen. Nyt viimein päästiin makustelemaan moista Ranskan-ihmettä (tosin on se kuulemma Japaninkin ihme, Hokkaido- tai Kuri-nimellä - mahtaakohan Uchiki kuri olla myös samaa?).
David Lebovitz kehotti paahtamaan Potimarronin uunissa rosmariinin, timjamin, salvian, kanelin tai muskotin kanssa. Meidän pikkuruisen yksilön sai juuri ja juuri leikattua 4 osaan, joten huljautimme osien päälle oliiviöljyä ja suolaa, ja testasimme yhdellä osalla salviasilppua, toisella rosmariinia, kolmannella kanelia ja neljännellä muskottia. Sitten vain uuniin 200 asteeseen ja odottamaan.
Jo ekalla haukkaisulla leuka melkein loksahti auki: herraisä miten hyvää! Tahmean nahnuista kurpitsaa, jossa sivistyneemmät maistavat kastanjan, mutta meidän suissamme maistui karvasmanteli. Ihan mielettömän hieno maku, johon kaikki nuo kokeilemamme mausteet natsasivat hyvin, kaneli ehkä parhaiten. Kuorikin oli niin ohut, että sen pystyi syömään tuosta vain.
Mikään ylettömän satoisa tuo ei ole. Kaksi tainta sain kasvatettua satokuntoon, ja kummastakin tuli 1 pienikokoinen kurpitsa. Tässä tapauksessa todellakin laatu korvaa määrän.
Vinkkinä se, että jos paahdettua kurpitsaa jää yli, kannattaa muussata se ja sekoittaa lettutaikinaan. Just syötiin aamiaiseksi kurpitsalettusia, ja olivat kerrassaan suloisia!

4 kommenttia:

  1. Taitaa olla pakko tilata näitä siemeniä ensi vuodeksi. Tämä on sitten kolmas lajike minkä tilaan tämän blogin ansiosta, kaksi edellistä ovat ollet niin hyviä, että pakko uskoa tätäkin ;) Tosin minä en ole mikään kurpitsakasvattaja, eli en odota suuria sadolta, mutta täytyy silti kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että meillä on sama maku :-)
      Minäkään en mitenkään intohimoisesti kurpitsoja kasvata (kun en osaa), mutta tähän kurpitsaan kyllä tuli himo!

      Poista
  2. Meillä kasvaa pihalla joka vuosi kurpitsaa ja lajike on vaihdellut vuosittain - kuitenkin niin, että saataisiin kurpitsalyhdyt esikoisen syntymäpäiväksi... Ehkäpä seuraavaksi olisi tämän vuoro :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana traditio teillä! Minä sain normikurpitsasta aikaan vain melkoisen rupuisen yksilön, joten täytyy tänäkin vuonna tyytyä keraamisiin kurpitsalyhtyihin.

      Poista