perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kolmen tähden metsälenkki

Kun lämpö hetkeksi hellitti, lähti perhe metsään sulattamaan loman tuomia vararenkaita vyötäröiden ympäriltä. Mustikat näkyivät jo kypsyneen, ja niitä olikin yllättävän paljon. Luulin, että viime vuoden suuri sato olisi saanut mustikan ujostelemaan tänä vuonna, mutta niin vain varvut notkuivat suuria, sinisiä marjoja.

Siitä innostuneina piipahdimme lähisuolla, ja media oli ollut oikeassa: lakkoja (hilloja, linttejä, suomuuraimia) oli ennätysmäärä. Osa oli vielä raakoja, ja osan oli joku käynyt jo poimimassa (näköjään paikalliset eivät enää ole karhupelkoisia), mutta muutaman kourallisen saimme syötyä per naama/kuono.

Eikä siinä vielä kaikki. Suon reunalla tönötti kaksi suurta herkkutattia! Tattien eka sesonki on siis alkanut. Sen verran olivat herkkarit kookkaiksi päässeet, että olivat jo sienikärpästen syömiä, mutta kompensaatioksi törmäsimme sekä kanttarelleihin että keltahaperoihin (kolmen tähden sieniä nekin). Marjojen poimimisesta en ole ikinä välittänyt, mutta sienestämiseen tulee himo! Tästä lähtien joutuu/saa metsään lähtiessä ottaa sieniveitsen ja pussin mukaan, jos vaikka äkillisesti törmää saaliiseen. Huippua!

5 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta hyötyliikunnalta :-) Pitäisi itsekin harrastaa enemmän. Täällä ei vaan noita marjametsiä löydy ihan kävelymatkan päässä ja minä olen laiska lähtemään autolla. Ehkä sitten kun taas keritään mökin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on se onni, ettei tarvi kuin kirmata pellon poikki,ja jo ollaan metsässä, jossa kasvaa kuusenherkkusieniä.

      Poista
    2. Itse kävin vakiopaikassa viime sunnuntaina, ei näkynyt kuin pari punalakkista rouskua, muuten oli kuivaa kuin beduiinin sandaalissa. Bloggauksesi heitti vaan lisää bensaa liekkeihin, metsään pitää pikimmiten päästä.

      Poista
  2. Meillä on mökin seutuvilla ollut niin niin kuivaa, että epäilen ettei sieniä putkahtele ollenkaan. Viime viikollakin piti sataa, mutta niin vaan taas pilvet kiersivät seudun. Vähän samaa kotonakin, sateita odotellessa. Mutta onneksi tykkään marjanpoimisestakin, niin sai jotain ämpäriin.

    VastaaPoista
  3. Hip hei, ensimmäiset sienet ovat aina iso ilo. Minä näin eilen suolla pari kärsineen näköistä isohaperoa, kanttarelleja ja herkkutatteja ei ole vielä JKL:ssä näkynyt.

    VastaaPoista