Karitsan kylkirulla

Kaikille on varmaankin käynyt samoin ruuanlaiton kanssa, että syystä tai toisesta suunnitelmat menevät uusiksi hetkiä ennen aloitusta. Tässä kävi niin. Lammasmaailman paketin avaamiseen asti luulin, että kylkirulla olisi enemmän jonkinlainen aukileikattu liharulla kuin kylkeä. Mutta sehän oli nimensä mukaisesti (!) nahkaa, jossa hieman peitteiden ja rasvan kanssa ohutta lihakerrosta sekä kylkiluiden välistä lihapalaa. Siis ruoka ei tulisi tunnissa eikä kahdessa.

Tein yrttimassan, johon tuli omalta kasvimaalta runsaasti tuoretta oreganoa, sitruunatimjamia sekä rakuunaa. Lisäksi laitoin pari teelusikallista kapriksia, suolaa, pippuria ja hieman aiemmin tekemääni korianteriöljyä. Massa rullalle ja rulla tiukasti kiinni ja ottamaan kauniin värin pintaan valurautapannulla voi-öljyseoksessa. Sitten pannu ja rulla uuniin 150 asteeseen yli kolmeksi tunniksi.

Pitkä paistamisaika teki rullalle ihmeitä, rasvat hävisivät pannulle, rullan pysyessä vielä mehevänä.  Ja yllättäen nahka oli pehmeän rapeaa ja lastuili kuten lehtitaikina - todella hyvää. Vaimo kapristen ystävänä ylisti yrttimassan toimivan lihan kanssa. Oheen tuli oma ensimmäinen parsakaali, joka paahdettiin saksanpähkinöiden kanssa pannulla al denteksi.

Hyväähän siitä loppujenlopuksi tuli, ja täytyy kehua jälleen raaka-ainetta... eipä näyttänyt kummoiselta leikkuulaudalla operaation aluksi, mutta piti sisällään paljon makuja, jotka onneksi saatiin sieltä houkuteltua esiin.