perjantai 14. syyskuuta 2012

Lajintuntemusta

Nurmikkoa ajellessa katse osui kummallisen laihaan omenaan. En sitä sen kummemmin ajatellut, ennen kuin huomasin toisen samanmoisen ihan siinä lähellä. Jopa alkoi synapsit yhtyä aivoissa: "omenathan" makaavat kiinanruusukvittenin juurella! Ja niitä on 4 kpl! Kauniistihan tuo kvitteni (tai eihän tuo kiinanruusukvitteni ole oikea kvitteni) keväällä kukki, mutta en uskonut sen heti ekana vuonna tekevän hedelmää.

Kun vielä newtonmaisesti iskin päätäni matalalla roikkuviin, oikeisiin omenoihin joka kerta, kun menin ruohonleikkurin kanssa omppupuun ohi, keksin keittää omena-kvittenihilloa.

Ensin nakersin pienen palasen raakaa kvitteniä suuhuni. Maku oli kirpeä, eikä kovinkaan aromaattinen. Hedelmän rakenne oli kyllä nätti: kirkaanvihreän hedelmälihan sisällä valkoinen siemenkota, jossa pikkiriikkisiä, kullanruskeita siemeniä.

Hillosta tuli niin kirpeän äkkimakeaa (800 g omppua, 2 dl hillosokeria, puolikkaan limen mehu, 4 kpl kvitteneitä), että saa nähdä tuleeko sitä ikinä missään käytettyä. Mutta saapahan kehua tehneensä omena-kvittenihilloa. Omista aineksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti