maanantai 6. elokuuta 2012

Missio 3/3 ja bonus

Ihan omatekemä olmikurpitsa Rugosa friulana se siellä roikkuu "hehkeänä". Monta hedelmää se on jo tehnyt, mutta aina mennyt homehduttamaan ne. Tämä yksilö sen sijaan päätyy tänään grilliin, jos sää sallii. Tuoksu on luokkaa "lumme meets koirankäpälä", joten jäämme jännittämään makukokemusta.

Raidallinen kesäkurpitsa Lungo di Firenze on se lajike, joka tullut meidän puutarhaan ja ruokapöytään jäädäkseen. Se on hyvänmakuinen sekä raakana että grillattuna, kaunis ja hirmuisen satoisa jopa ämpärissä kasvaessaan. Aiemmin en ole piitannut kesäkurpitsoista sen kummemmin; ovatpahan vain olleet salaattien täytteenä ja koirien soseena, mutta Lungo on osoittanut, että kesäkurpitsa voi oikeasti olla maukas ja kiva lisuke ruokaan kuin ruokaan.

Vaikka tälle kesälle olikin 3 virallista missiota (viininpunainen väri, Romanesco ja olmi), toivoin salaa ikiomaa, pientä kukkakaalta, jota olen parina kesänä epätoivoisesti yrittänyt kasvattaa. Ja katso: en saanut vain yhtä, vaan peräti 3 kukkakaalta! Kukkakaali kiinnosti lähinnä sen vuoksi, että parsakaali on omasta pihasta poimittuna ihan eri makuinen kuin kaupan versio. Haluttiin chefin kanssa testata, olisiko kukkakaalin kanssa sama juttu.

Ja olihan se. Glorian ruoka & viinissä joku sanoi, ettei oman maan kukkakaaleille tarvi tehdä muuta kuin höyryttää ja laittaa voinokare päälle, ja näin mekin teimme (höyrytin tosin myös pari toukkaa, vaikka olin omasta mielestä putsannut kukkakaalin hyvin). Maku oli todella herkän pehmeä, raikas ja hiukan mantelinen. Aivan ihana! Sopisi hyvin johonkin täyteläiseen lohtukeittoon. Tässäpä taas yksi vihannes, jota ei enää kaupasta viitsi ostaa.

2 kommenttia:

  1. Onko se meidän taimi Lungo? Ihan mahtavan hyvä maku ja tuottoisa kasvi!

    Oma parsakaalituotanto jännittää, koska peurat kävi syömässä niiden lehdet.

    VastaaPoista
  2. Jos se kurppari on raidallinen, niin se on Lungo.
    Olmikurpitsa oli aika jauhoinen ja mauton, joten se ei pääse jatkoon.

    VastaaPoista