torstai 23. maaliskuuta 2017

Tilannekatsaus ja iili

Mikä siinä onkin, että vaikka tätä viherturausta on tullut harrastettua jo kohta 15 vuotta, niin silti sitä on joka vuosi aivan kuin uuden edessä. Pakko tarkistaa blogista, että mitä tehdään ja mihin aikaan. Alkuviikosta pohdin missä vaiheessa tomaatit, paprikat ja chilit siirretään isompiin potteihin, kun ei asiaa muka millään muistanut.

Eilen valikoin suurimmat taimet ja laitoin ne isompiin potteihin. Chilit ja paprikat olivatkin mukavasti täyttäneet aiemmat potit juurillaan, joten niille ajankohta oli sopiva. Osa tomaateista oli sen verran hujoppeja, että ajattelin niiden hyötyvän syvempään pottiin upottamisesta. Seuraavaksi sitten toivotaan, että huhtikuun alkupuolella taimet pääsevät jo päiväretkelle kasvihuoneeseen, jotta alkavat rotevoitua. Vielä ovat kovin hentoisia ja kalvakoita.

Uudet Brandywine-tomaatit ovat olleet hankalia kasvattaa. Yellow Brandywine ja Red Landis ovat ainoat, jotka ovat kasvaneet samaa tahtia muiden tomaattien kanssa, Landisista tosin sain aikaan vain yhden taimen. Nimikkolajike Brandywinen taimet ovat aika kärsineen näköisiä, mutta yksi niistä selvinnee kasvihuoneeseen asti. Sudduth's on ollut ihan onneton: ei idä sitten millään tai idättyään katkeaa. Siitäkin yksi sinnittelee hengissä. Toivottavasti maku on kaiken tämän turaamisen arvoinen. Jungle seedsillä on muuten ihana tapa merkitä lajikkeen maukkaus: mitä makoisampi lajike, sitä useampi nuotin kuva lajikkeen vieressä on. Brandywinet saavat täydet kolme nuottia.

Ensi vuoden ostoslistalle tuli tänään lisäys: Seeds of Italyn sähköpostissa mainittiin paistettavat/grillattavat paprikat. Siis ne vihreät, chilin näköiset, mutta ei-tuliset, jotka paistamisen jälkeen syödään sellaisenaan. Onhan noita maailmalla vastaan tullut, mutta eipä ole käynyt mielessäkään niiden kasvattaminen. Friggitello näyttää juuri sellaiselta, että se haluaa kasvaa meillä vuoden päästä. Tälle vuodelle se ei enää ehdi.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Kurpitsacurry

Pakastimien tyhjennys on edelleen käynnissä. Tomaattikastikkeet vetelevät jo viimeisiään, mutta marjoja ja hilloja on vielä kamala määrä, kun en niitä osaa juurikaan missään käyttää. Mieluummin syön marjat tuoreena tai mehustan ne, kuin käytän niitä pakasteina. Tyrnit ja vadelmat tosin uppoavat leivonnaisiin helposti.

Paahdettua, soseutettua kurpitsaa on yhä jäljellä rasiakaupalla, ja teinkin itselleni ruokahaasteen: otin kurpitsaa ja luomubroileria (hamstrataan sitä pakastimeen aina, kun kaupassa löytyy laputettuja versioita. Normihinta kun on melkoinen) sulamaan ja päätin seuraavana päivänä keksiä niistä ruuan. Googlettelun tuloksena päädyin tekemään curryn.

Oi sitä nuoruuden reissua, kun Tony Falmouthissa opetti tekemään oikeaoppista britticurryä <3 Nyt tosin ei ollut Rajahin currytahnaa, eikä tuoreita luumuja, joten piti soveltaa. Mitään varsinaista ohjetta en osaa kirjata, kunhan vain laitan tähän itselleni muistutukseksi seuraavillekin vuosille, että tee kurpitsacurryä, se on hyvää!

Kuullotin inkivääriä, sipulia ja valkosipulia pannulla. Toisella pannulla paahdoin kananpalat. Kanan sijaan voisi curryn sekaan laittaa porkkana- tai palsternakkakuutioita tai vaikka kesäkurpitsaa tai munakoisoa. Yhdistin sipulit ja kanan ja sekoitin mukaan kurpitsasoseen. Lopputulos oli tönkköä tahmaa, joten sekaan kannattaa lorauttaa kookosmaitoa, kermaa tai kasvislientä. Sitten maustamaan: curryä, jeeraa, chiliä, kanelia, muskottia, kardemummaa, mitä ikinä oma maku kaipaa. Chef & minä ollaan addiktoiduttu kuvassa näkyvään Mill & Mortarin ras el hanout'hun ja laitetaan sitä melkein jokaiseen ruokaan. Niinpä tupsautin sitä tähänkin versioon puoli teelusikallista. Lopputulos oli makean maukas ja lämmittävän mausteinen. Kyytipoikaa curry ei välttämättä tarvi, mutta kypsensin kaveriksi hitusen kuskusia.

Toisen kurpitsarasian sotkutin pannulla sipulin ja salamin jämän kanssa ja tungin cannelloneihin. Oikein hyvää niissäkin, joten sama käy varmasti myös lasagneen.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

4 - mitä huijausta!

Kun jäätävä tuuli repii peruukkia päästä, ja FMI lupaa 10 sentin lumisadetta, täytyi käpertyä henkilökohtaiseen kevätkuplaan ja laittaa kirsikkatomaatit kylvöön. Normaalisti kylvän ne vasta maaliskuun puolivälissä, mutta silloin on henkilöllä työhaastattelu (iik!), joten aivot ja tärisevät kädet eivät tule sen tilanteen tiimoilla taipumaan kylvämiseen. Parempi siis aikaistaa koko touhu.

Keltainen ja jauhoinen Ildi sai vielä toisen mahdollisuuden, mutta siirsin loput sen siemenet jo hävityspinkkaan. Syksyllä tilasin Thompson & Morganilta Sweet aperitifia, kun mainostivat sen olevan makea ja satoisa, joskin melkoisen pienikokoinen. Mukava kuitenkin päästä testaamaan jotain ihan uutta lajiketta. Sungoldia olin ostanut pussillisen jo viime kesänä ja iso pussi se olikin, mutta tyrmistys oli aikamoinen, kun sisältä paljastui kokonaista 4 (!) siementä! Eipä ollut käynyt mielessäkään pussia ostoskoriin laittaessa, että täytyisi erikseen tsekata, montako siementä siinä on, kun on tottunut, että siemeniä on vähintään se 10 kpl/pussi. Tuo oli vielä muistaakseni normaalia kalliimpi pussi. Saksalaiset Sperlin siemenet menevät täten meillä boikottiin, kun noin huijaavat pientä ihmistä. Toivottavasti itämisprosentti on täydet 100, muuten harmittaa isosti >:-/

Koska vähäisen siemenmäärän takia esikasvatustarjottimelle jäi tilaa, laitoin myös muutaman sikurin ja kosmoskukan esikasvuun. Sikuria kasvatin viime vuonna kasvimaalla, mutta suorakylvö ei oikein sen kanssa toimi, sillä se vaatii pitkän kasvuajan. Voi olla, että maaliskuu on liian aikainen esikasvatukselle, joten siirsin loput siemenet huhtikuun siemenlaatikkoon. Laitetaan sitten tarvittaessa uusi satsi esikasvamaan kasvihuoneeseen. Eihän tuo kitkeryytensä vuoksi mikään ykkösherkku ole, mutta välillä vain tekee mieli uunissa hienoisen juustokuorrutteen ja voisulan kanssa haudutettua sikuria.

Kosmoskukka on ollut pitkään suosikki (jokin noissa tillilehtisissä kasveissa viehättää), mutta sekin vaatii suorakylvönä pidemmän kasvuajan kuin mitä tämä III-vyöhykkeen arcticum pystyy tarjoamaan. Jos ei sillekään maaliskuu sovi, niin loput esikasvatan huhtikuussa. Kesäkukkia olen vasta viime vuosina ryhtynyt itse kasvattamaan. On ollut jotenkin paljon kivempaa päräyttää taimitarhalle ostamaan jo valmiiksi kukkivia ihanuuksia sen sijaan, että esikasvattaa muutaman kuukauden ja saa kukkia pihaan joskus heinäkuun tietämillä. Mutta lajikenälkä kasvaa näköjään kukkienkin kanssa: perinteiset taimitarhojen lajit ja lajikkeet käyvät vuosien mittaan tylsiksi, joten sitä intoutuu kokeilemaan kaikenlaista uutta ja jännittävää. Ja tietysti iso osa on myös kasvihuoneella: uudessa kasvihuoneessa on tilaa muutamalle esikasvavalle kukkapurkillekin.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Keväänhakureissulla

Vanhoina hyvinä aikoina käytiin talvilomalla hakemassa pussillinen kevättä. Tänä vuonna ei kummallakaan ole talvilomaa, joten käytettiin hommaan tavallinen lauantai. Puutarhaguru vinkkasi viime viikolla, että Kodin Terraan on tulossa kevät, joten suuntasimme sinne pitkän ostoslistan (multaa ja koiranruokaa) kanssa.

Ensimmäisenä ostoskärryyn heilahti 45 litraa multaa. Tarjolla oli monenlaista taimi- ja kylvömultaa, mutta valitsin tavallisen puutarhamullan, sillä en tule noiden erikoismultien kanssa toimeen. Valtaisat siemenhyllyt ohitin suosiolla, etten vaan sorru mihinkään ylimääräiseen, sillä siemenlaatikosto pullistelee edelleen liitoksistaan. Nelson gardenin esitteen kuitenkin nappasin mukaan, ihan vaan mielenkiinnosta uusia lajikkeita kohtaan (joo, joo).

Kukkasipulihyllystä tarttui mukaan iiriksiä, freesioita ja Tiger Woods -liljoja. Kukkaruukkuhyllyllä pyörsin kaksi päätöstä yhdellä iskulla: enää ikinä ei pitänyt ostaa pieniä kukkaruukkuja, mutta kun parempi puolisko osoitti ihania, vanhojen vihannestölkkien näköisiä ruukkuja, en voinut olla nappaamatta kyytiin hernetölkkiversiota. Ja kun kerran on ruukku, tarvii siihen kukan, vaikka tänä keväänä piti päästä eroon suurimmasta osasta sisäkukkia. Mutta hei, kahden euron limenvihreä kultaköynnös - sehän oli kuin tehty tuolle ruukulle.

Esikasvatuspöydältä lähti tomaattien lämmikkeeksi 3 litraa vermikuliittia ja yrttipöydältä ikisuosikki sitruunatimjami. Rosmariini tuli mukaan Ikeasta. Yrttien joukkoon kylvin muutaman samettikukan ihan vain kokeeksi. Yrtit saavat nyt nököttää kodinhoitohuoneessa karanteenissa, sillä keittiö on täynnä kirvoille alttiita esikasvatteita, ja kokemus on osoittanut, että noiden italialaisten yrttien kyytipoikana on kirva jos toinenkin.

Esikasvatteet kasvavat todella hitaasti. Eivät tunnu tykkäävän ikkunalaudan kylmyydestä. Tilasin viime viikolla niille lämpömatot, ja K-rauta ne saman päivän aikana postittikin, mutta Postilla näköjään menee ikuisuus kuskata matot 20 kilometriä, huoh.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Häätöpinkka

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi huumeita ja kansantansseja, mutta kerrasta - tai parista - pitää oppia. Niinpä häädettävien siemenpussien pino alkaa kasvaa. Ihan kiva näitä oli kokeilla, mutta turha näihin on enää aikaa tai tilaa tuhlata, vaikka uuteen kasvihuoneeseen paljon mahtuukin.

Ilmaissiemenenä saatu "retiisi" Mooli mino early on kitkerä ja kuivakka, kasvattaa valtavan lehtitupsun, mutta itse juuri on tuskin lyijykynää paksumpi. Käsittääkseni mooli ei ole ihan tismalleen sama asia kuin retiisi. Mooli vie kasvimaalla paljon tilaa, enkä keksi sille lautasella käyttöä. Hitusen saman näköinen retiisi Istapp sen sijaan tekee paksun ja mehevän juuren, joka on tavallista retiisiä miedompi ja hurjan satoisa. Se saa valloittaa moolin paikan kasvimaalla.

Tavallista sipulia koitin kasvattaa siemenestä n. 2 viikkoa ja totesin, ettei minusta ole minkään sipulikasvin esikasvattajaksi. Niiden lamoavien huituloiden siirto potista toiseen vaatii näppärämpiä sormia ja vakaampaa motoriikkaa kuin allekirjoittaneella.

Sama esikasvatuskyvyttömyys on minipienien siementen kohdalla. Varsiselleri ja näköjään myös ananaskirsikka ovat meikäläisen kompetenssin ulottumattomissa. Tosin uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä oli lohduttava artikkeli sellerin kasvatuksesta. Ei ne paremmissakaan käsissä kovin muhkeiksi Suomessa kasva. Mutta jääköön sellerikokeilut kahteen kertaan ja ananaskirsikka yhteen.

Punainen broccoli ei ehdi kasvaa Suomen kesässä, joten vapautan sen siemenet luontoon keväällä. Punainen mansikkamaissi sen sijaan kasvoi, mutta kun käyttötarkoitus on popcorn ja riskinä on että se ristipölyttyy oikean maissin kanssa, ei siihen kannata tuhlata tilaa kasvimaalta.

Anisruoho kuulosti hyvältä lakritsinmakuisine siemenineen ja lehtineen, mutta en parhaalla tahdollakaan löytänyt siitä mitään makua, ja sitä paitsi se siementää aivan järjettömästi. Mustaa pipuraa on joka paikassa. Varmaan saan sitä kitkeä urakalla kasvihuoneen lattialta kesällä.

Häädettyjen listalla on myös munakoiso, jonka saan kyllä itämään, mutta en tuottamaan satoa.

Pakastimia inventoidessa huomasin, että tomaattikastike alkaa olla lopussa! Viime vuonna kasvatin isoja pihvitomaatteja, jotka eivät ole satoisia. Hyvä jos 2 hedelmää saa yhdestä kasvista. Sen takia kastikettakaan ei tullut litrakaupalla keitettyä. Mahtava maku pitää pihvitomaatit kuitenkin pois häätöpinkasta. Sen sijaan täysin mauton Tigerella häätyy. Ildin kohdalla arvoin hetken ja totesin, että annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Toissa kesänä sitä kokeilin ja mauttomaksi totesin, mutta testaan nyt vielä kerran kuinka mauton se on Tigerellaan verrattuna. Jospa se kuitenkin menisi bulkkitomaattina tämän vuoden tomaattikastikkeessa.

Esikasvatussesonki alkaa pikkuhiljaa kiihtyä. Paremmalta puoliskolta on jo tilattu kyyti multakauppaan, sillä pian ei enää marketin pienillä kukkamultapusseilla pärjää. Samalla reissulla voisi etsiä lämmitysmattoa esikasvatuspottien alle. Mietin semmoista ensin itselle 50-vuotislahjaksi, mutta kun näkee miten esikasvatteet hytisevät kylmällä ikkunalaudalla, eivätkä kasva mihinkään suuntaan, voisi maton (tai kaksi) ostaa jo ei-vielä-lähelläkään-viittäkymmentä -vuotislahjaksi.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Tomaattimaanantai

Aurinkoinen ja lämmin päivä inspiroi laittamaan tavistomaatit esikasvatukseen. Koska chilit ja paprikat majailevat edelleen esikasvatuslaatikoissa, pääsivät tomaatit suoraan Ikean hyasinttipotteihin. Siemenlaatikostoa avaessa tulikin yllätys: lajikkeita oli kokonaista 13! Luulin, että niitä olisi ollut 6-7. Pikaisesti täytyi tehdä laskutoimitus, jotta sai kaikki mahtumaan 24 potin tarjottimelle.

Ensimmäisenä hypistelin Jungleseedsin Brandywine-kokoelmaa, jossa on 4 eri lajiketta. Kylvin vain 2 siementä/lajike, jotta näitä jää myös ensi vuodelle. Jungleseeds rankkaa Brandywinet parhaimman makuisiksi tomaateiksi, joten odotukset ovat korkealla.

Muissa lajikkeissa sen sijaan siemeniä oli jäljellä runsaasti - Seeds of Italyn pusseissa suorastaan kourallinen. Viimevuotinen Ananas oli ainoa, jonka pussin sain tyhjäksi.

Mitä meillä siis tulee kasvamaan? Appelsiinitomaattia, mautonta Tigerellaa, perus Moneymakeria, italialaisia Costoluto Fiorentinoa, San Marzanoa ja Cuore di Buea, ranskalaista Super marmandea ja mautonta Ailsa Craigia. Ja tulee varmaan kasvamaan vielä 3 seuraavaakin vuotta, kun ei nuo siemenpussit tyhjene.

Ensi kuussa esikasvuun pääsevät kirsikkatomaatit. Tämän lajikerunsauden jälkeen en uskaltanut edes katsoa, montako lajiketta niitä on...

Paprikat ovat itäneet hyvin, chilit vähän huonommin, lukuun ottamatta Espeletteä, josta jokainen kylvetty siemen iti. Ananaskirsikka on kasvattanut ohuen ohuet huitulat, ja ensimmäiset munakoisot puskevat esiin mullasta. Ostoslistalla lukee taas multa, sillä kohta saa ensimmäiset esikasvatteet siirtää isompiin potteihin.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Esikasvatus I

Taas se alkoi - ja olihan sitä odotettukin: esikasvatuskausi. Melkoisen sekalainen sakki oli tammikuulle kasautunut, lähinnä pussintyhjennyksen merkeissä.

Paprikoita oli vanhat tutut Bullhorn mix ja California wonder, joiden siemeniä jäi vielä ensi vuodellekin. Deletoitavaksi tuomittua Topepo rossoa oli tasan 2 siementä, joten kylvin nekin, jotta sain pussin tyhjäksi (jes!). Topepo rosso ei nimittäin ehdi Suomen kasvukaudessa kypsyä, joten se on kasvihuoneen turhake. Onneksi uuteen kasvihuoneeseen mahtuu muutama turhakekin. Pussintyhjennysiilissä en ollut hankkinut Snackbite orangea, mikä pikkasen harmitti, sillä se on satoisa ja makea paprika ja kypsyy aikaisin. Sitten ens vuonna taas; laitoin sen jo ostoslistalle.

Chileistä olin ostanut Espeletteä ja Joe's longia. Ei mitään muistikuvaa mistä ne olen hankkinut ja milloin, mutta ihan hyvä että tuli hankittua, sillä chilivarastossa oli vain Marconi purple ja Orozco, joista jälkimmäinen ei ole ikinä ehtinyt tehdä satoa. Yllättävän vähän oli siemeniä noissa uusissa pusseissa, vain 8 kpl. Toisaalta toki hyvä tällaiselle vaihtelunhaluiselle, mutta Espelette ja Joe's long kuitenkin kuuluvat kasvarin vakikalustoon, joten olisi niitä voinut olla muutama siemen lisää.

Sannan kasvimaalla Instagramissa oli kasvatettu ananaskirsikkaa, ja siitä sain idean hankkia siemeniä itsellekin. Joskus vuosia sitten sain siskolta ananaskirsikan taimen ja se ehti tehdä hedelmää jopa ulkona kukkapenkissä. Nyt aion pitää taimet kasvihuoneessa, mikäli nuo minipienet siemenet suostuvat itämään.

Deletoitavien ilmaissiementen joukossa oli vanha vihollinen munakoiso, josta en ole ikinä onnistunut saamaan satoa. Kokeeksi kylvin muutaman siemenen, josko vaikka olisi puutarhurin taidot kasvaneet. Jos ei, niin vapautan loput siemenet luontoon kesällä (kun ei henno siemeniä heittää roskiin, ajattelin luontoon vapauttamisen olevan hyvä vaihtoehto).

Toinen luontoon vapautettava oli keltasipulin ilmaissiemenet. Kokeeksi kylvin muutaman esikasvuun, mutta en usko saavani aikaan kuin rairuohon kaltaista huitulaa. Ehkä sitä voi sitten käyttää ruohosipulina, jos esikasvatus alkaa näyttää liian epätoivoiselta.

Viiden viikon päästä on sitten tomaattien vuoro.