tiistai 22. toukokuuta 2018

Sesongin imussa

Viime vuonna Instagram pursusi brittien postaamia karhunlaukkareseptejä, mutta eivät ryökäleet ole tänä vuonna huomioineet tätä kaiffaria lainkaan. Niinpä oli otettava Google kauniiseen käteen ja etsittävä itse. Päädyin Epätrendikkään ruokablogin karhunlaukkapeston ohjeeseen, joka osoittautui hyväksi ja helpoksi - ja koukuttavaksi. Todella oiva lisuke grillilihalle, kalalle ja vihanneksille. Itse käytin mittayksikkönä kourallisia: 1,5 kourallista karhunlaukan lehtiä, 1 kourallinen cashewia ja 1 kourallinen parmesania. Lisäksi muutama lotkautus mautonta öljyä (rypsi-, auringonkukka-).

Toinen vastaan tullut sesonkiherkku oli korvasieni, jota yllätykseksi kasvoi lähimetsässä useampi kuin 2 (= 7). Tosin kun poiminta-aika lähestyi, joku oli ehtinyt 5 niistä jo poimia, mutta meillekin jäi ne vakituiset 2. Perinteinen kerma-sipulimuhennos ei kiinnostanut, joten ruvettiin makustelemaan mikä sopisi korvasienen kanssa. Päädyttiin roquefortiin. Paistoin keitetyt sienet voissa ja heitin nökäreen roquefortia pannulle mukaan. Ihan toistettava kokeilu, joskin hitusen vähemmällä homejuustolla.

Parsakin on viimein sesongissa, joskin meidän juurakot on vielä niin nuoria, ettei kaikkia intohimoja voi niiden parissa toteuttaa. Muutama päätyi aamiaislautaselle uppomunan kanssa kuninkaallisena hääaamuna ja muutama toki ohimennen sellaisenaan raakana matkaevääksi.

Samaisena aamuna oli Tampereen kauppahalliin tullut sesongin ensimmäiset, kotimaiset villilohet, joista yksi iso lötkö napattiin mukaan ja siitä osa nautittiin grillinyytteinä oman pihan mitzunan, sinapin ja ruohosipulin kera. Tilli ja retiisi (samoin kuin voi ja valkoviini) olivat vielä kaupan kamaa.

Kotipuutarha-lehdessä oli innostava artikkeli rikkaruohojen laiduntamisesta villivihannesten hyödyntämisestä. Edelleen olen sitä mieltä, että jos rikkaruohot olisivat oikeasti maukkaita, niitä myytäisiin kaupassa. Mutta päädyin kokeilemaan voikukan nuppujen etikoimista (melko mauttomia, suom. huom.), ja ajattelin testata myös kyseisten nuppujen ryöppäämistä ja paistamista voissa (Sasu sanoi keittävänsä niitä minuutin ja sitten paistavansa voissa). Nokkosta ja horsmaa meillä toki hyödynnetään, joskin tänä vuonna horsmat kasvavat kovin epätasaisesti.

Seuraava sesonki odottaakin sitten kasvimaalla. Kovin on epätasaista meininki sielläkin kuivien päivien ja kylmien öiden takia. Leguumit tuntuvat pärjäävän parhaiten, mistä olen hyvin tyytyväinen. Pölyttäjien puute kylläkin kylmää sydäntä. Ikinä ei ole herukkapensaissa ollut näin hiljaista, eikä kriikunan, kirsikoiden eikä omenapuiden tuntumassa näy elämää. Kirppoja ja hyttysiä kyllä löytyy, mutta ei kimalaisia eikä kukkakärpäsiä.

Kolme surkeaa kesää ja viime vuoden märkyys ja kylmyys on aiheuttanut tuhoa myös kasveissa. Kolmesta koivusta on latva kuollut, selja ja hopeapaju on vain yläosistaan hengissä ja yksi mongolianvaahtera vetelee viimeisiään. Heidetkin näyttävät ränsistyneiltä. Uudelle moottorisahalle on siis käyttöä :-(

torstai 17. toukokuuta 2018

Kurpitsadisaster vol 109

Helteisen työpäivän iltana viherturaaja suunnisti taas patsastelemaan tiluksilleen. Kivasti kasvimaalla jo itää rucola, sipuli, peruna, papu ja herne, ja onneksi aurinko on lämmittänyt maata sen verran, että jos/kun vielä hallaa tulee, säilyvät pienet sirkkalehdet harson alla luultavimmin hengissä.

Kasvihuoneessa sen sijaan turaaja tyrmistyi: helle oli saanut kurpitsoissa aikaan kukkahädän, joten suurimmassa osassa oli jo nuppineulanpään kokoisia nuppuja. Ärgh >:-/ Itse taimet ovat vasta 10-15 cm, joten kukinta ei tod. ole toivottua, kun se vie emokasvilta turhaan energiaa ja siten vaarantaa sadon.

Kesäkurpitsat häätyivät saman tien kasvimaalle, ja ne kurpitsa-kurpitsat, jotka eivät jo olleet roskiksissa, istutettiin 14 vapaaseen roskikseen (jep, niitä on taas parisen kymmentä). Vielä ei hallanvaaran takia uskalla roskiksia kantaa kurpitseriaan, joten nyt ne on kaikki ahdettuna kasvihuoneeseen. Jollain ilveellä täytyy yrittää pysyä nuppujen kanssa ajan tasalla ja poistaa kaikki kukat, jahka ovat sen kokoisia, että ne saa suht vaivatta irti. Toivottavasti kurpitsat älyävät sen jälkeen kasvattaa itseensä kokoa, ennen kuin rupeavat uudestaan hedelmöimään.

Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kurpitsasato uhkaa nyykähtää liikaan lämpöön. Viime kausina on saanut tottua ihan päinvastaiseen.

Viikon laihdutusvinkki: kannattaa etäpäivänä pitää ulko-ovia auki. Hyvässä lykyssä sisälle lehahtaa talitiainen, joka majoittuu uhkaavasti jääkaapin tuntumaan. Jää lounastauko pitämättä, kun ei uskalla mennä tirppaa hätyyttämään. Lisäksi tirppa tarjoaa oivan tilaisuuden jumppaan, kun saat rätin kanssa kurkottaa kakkalänttejä katonrajasta, verhoista, kahvinkeittimestä, pöytäliinasta ja lattialta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Viikkokatsaus

Henkilö on kesälomalla! Tämmöistä ei ole tapahtunut sitten kesän 2015 (työttömyys ei ole lomaa, vaan jäytävää ahdistusta 24/7). Koska lomapäiviä on vain kourallinen, täytyi ajankohta valita tarkkaan, jotta saa tehokasta peliaikaa puutarhassa. Vaihtoehtoina oli toukokuun eka tai toka viikko, ja onneksi parempi puolisko (joka on talvilomalla) ehdotti tätä viikkoa, sillä viime viikolla oli vielä kylmää ja hanki.

Kesälomalla tehdään tietysti kaikkea K:lla alkavaa. Ensin tyhjennettiin kompostit, sitten kylvettiin kasvimaat, käytiin kampaajalla (todella järkevää leikata kesällä lyhyt polkka: tukka on koko ajan naamalla :-/ ) ja kasattiin kesän grillauksia varten koivuklapikuorma liiteriin. Kakkakaivomieskin piipahti, minkä jälkeen paettiin kasvihuoneeseen odööriä pakoon. Seuraavana on vuorossa kaatopaikkakeikka, kun henkilö meni talvella uusimaan sängyn ja sohvan.

Kasvimailla pukkaa jo kivasti talvivalkosipulia. Herbaario kiitti paksusta havu- ja hankipeitteestä ja kasvattaa nyt muhkeita ruohosipuliturppaita. Salvia säilyi talven yli hengissä ja jopa Lidlistä vuosi sitten keväällä ostettu minttu näytti elon merkkejä.

Kasvihuoneessa on järjetön ruuhka. Oli tullut esikasvatettua melkoinen määrä taimia ja niitä piti nyt siirtää isompiin potteihin. Melkein poru pääsi, kun katsoi sitä taimimäärää. Tomaatit, chilit ja paprikat päätyivät eilen loppusijoituspaikoilleen. Taimet ovat kyllä melkoisen surkeita, mutta eiköhän ne kohta tuosta tokene ja rotevoidu. Kurpitsat on jo kertaalleen potitettu isompiin astioihin, mutta kohta ne saa donkata ämpäreihin - jos ne ämpärit vain mahtuisivat johonkin. Yö"lämpö"tilat ovat vielä niin alhaiset, ettei kurpitsaa uskalla ulos jättää.

Lautaselle ei tuolta vielä päädy mitään, mutta kohtapuoliin mitzuna alkaa olla poimittavan kokoista, ja raab tehnee pieniä, parsakaalimaisia kukintojaan viikon sisään. Kukkapenkissä karhunlaukka jatkaa leviämistään, joten siitä voi kohta nipsiä keittoainekset. Parempi puolisko odottaa nokkosten kasvua, jotta saa tehtyä nokkosleipää.

Koko lomaviikko ollaan oltu ulkoruokinnassa, ja loman lopuksi luvataan jo bikinikelejä. Ei yhtään hullumpaa :-)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Esteellisyydestä

Vasta eilen aukeni normi kulkuväylä takaovelta kasvariin, joskin vain puolittain. Puolet väylästä on edelleen jäistä lumivallia, eikä se vapaakaan puoli täysin vapaa ole, vaan sitä pitkin kiemurtelee katolta pudonneen lumimassan litistämät laikkuköynnöksen oksat.

Parempi puolisko kylläkin lapioi kiertotien kasvihuoneeseen jokin aika sitten, mutta siltikään ei ole tullut taimia juuri ulkoilutettua, kun ei ole houkuttanut tasapainoilla taimipottien kanssa jäisellä polulla. Paprikat ja chilit ovat melko normaalin näköisiä, mutta tavistomaatit ovat valon puutteen takia hailuja luiruja.

Kirsikkatomaatit ovat tänä vuonna melkoinen fiasko. Viime vuodelta jäänyt multa ei heitä tuntunut innostavan, vaan yksi toisensa jälkeen muhjunsivat lehtensä. Yksi Sungold, yksi Sunchocola ja pari Sweet aperitifiä on vielä hengissä, mutta kovin pieniä nekin.

Kylmästä ja lumesta huolimatta on kasvukausi kasvihuoneessa alkanut. Jo aikaa sitten kylvin kasvariin kaalikasvit, jotka saivat tuplamuovin alla nauttia -17:stä. Calabreseä lukuun ottamatta kaikki kyllä itivät hyvin. Seuraavaksi kylvin hangen keskellä potteihin kesäkukkia, ja nyt kasvihuoneessa itävät maissit, yrtit, kurkut ja kurpitsat. Kovasti jo odotellaan Suomen maa-aineksen multakuormaa (ilman toimituskuluja Kangasalle, suom. huom.), jotta päästään siirtämään kurpitsat isompiin potteihin - ne kun tunkevat juurensa pikkupottien pohjasta heti, kun sirkkalehdet aukeavat.

Kovasti olisi pihahommia tiedossa, mutta kylmä ja kostea keli saa puutarhurin edelleen istumaan kutimen ja Casualtyn kanssa sisätiloissa. Ainokainen kesäloma on varattu toukokuun toiselle viikolle, joten silloin sopii olla suotuisa keli puutarhatöihin. Myyrillä näkyy olleen satoisa talvi, joten saa nähdä, mitä kaikkea kukkapenkeistä paljastuu. Silmämääräisesti koloja, käytäviä ja vanhoja pesiä on hurjat määrät.

Viherturaaja on paremman puoliskon kanssa ottanut sivuharrastukseksi Birdlifen Bongaa 100 lintulajia. Jos siis Kangasalan pelloilla ja järvien rannoilla näkyy epämääräisiä kiikaroijia, jotka epätoivoisesti yrittävät tunnistaa tirppoja, niin ne ollaan me. Ollaan jo numerossa 42!

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Muovinen harrastus

Tämän vuoden Gardener's World -sarjassa Monty Don (awww <3 ) yrittää löytää keinoja muovin vähentämiseksi puutarhailussa. En ollut tullut ajatelleeksikaan, miten valtava määrä muovia tämä harrastus pitää sisällään, ennen kuin heitin yhden satsin esikasvatuspotteja lavuaariin pestäväksi. Valtava vuori muovia!

Pottien lisäksi tulee käytettyä muovisia kupuja ja tarjottimia, kuplamuovia ja muovikelmua, muovisia ämpäreitä ja saaveja, muovisia multasäkkejä, työkaluja ja koreja. Kaikki ostettavat taimet ja kukatkin tulevat muoviruukuissa. Herraisä, tässähän on tullut vuosien varrella tuotettua useampi tonni mikromuovia maailman valtameriin.

Vaan eipä Montykaan ole löytänyt korvaavaa materiaalia. Britit välttävät viisaudessaan turvetuotteita, joten turvepoteista ei ole muovin korvaajaksi - enkä ole koskaan saanut mitään turvepoteissa kasvamaan, joten senkin puolesta saavat Suomen suot olla meidän osalta rauhassa. Kookoskuitu (viimein opin, miten coir lausutaan!) voisi kuulemma olla yksi mahdollinen pottiaines, mutta luin jostain (Viherpiha?), että kookoskuitu mädättää helposti kasvien juuret.

Monty kehotti välttämään rimpulamuovia ja ostamaan vain sellaisia muovituotteita, joilla on pitkä käyttöikä. Itse yritän hyödyntää kaiken taimien ja kukkien mukana tulleen muovin, kuten kuvan hyasinttipotit. Yhtä pestessä totesin, että käyttöikä näillä on mukavan pitkä, kun käteen osui potti, jossa oli koiranpennun hampaanjäljet. 7 vuotta sitten, kun silmä vältti, kävi pentu askartelemassa potin kimpussa.

Muovin kierrätyskin pitäisi opetella. Jotenkin sitä on tullut arasteltua, kun pitäisi tunnistaa eri muovilajit ja pestä huolellisesti se kierrätettävä osuus. Voirasian peseminen ei ihan yllä ajanvieton top 10:een.

Tällä hetkellä kuplamuovi on kasvihuoneessa rasitustestissä. Siemenlaatikoston kolmannessa luukussa oli nimittäin viesti viime vuodelta: koska kaalintaimet selvisivät kasvihuoneessa kuplamuovin alla -12:sta, vinkkasin itselle, että kannattaa kokeilla kaalin kylvöä jo maaliskuussa. No, tässä maaliskuussa on saanut vain haaveilla -12:sta, kun viime yönäkin oli -17. Laitoin silti kaalit kylvöön tuplakuplamuovin alle kasvihuoneeseen. Katsotaan, mitä tuumaavat tästä jäätävästä kelistä.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Haaveita paperilla

Beast from the East yhä hytisyttää viherturaajaa, mutta aurinko sentään on saanut puutarhahormonit heräämään, ja siihen saumaan iski Korpikangas uunituoreella luettelollaan. Ajattelin vain puolihuolimattomasti sen vilaista, mutta niin vain käteen biimautui kynä, ja jo ensimmäiselle sivulle alkoi ilmestyä rukseja sen merkiksi, että tilaus on tulossa.

Nyt on ihmiseen salakavalasti iskenyt keski-ikä, sillä ostoskoriin päätyi lähinnä kukkasia (!) ja jopa värisekoituksia (!) sekä yksi valkoinen (!) kukka.

Ei ruokalautanenkaan tyhjäksi jää, sillä luettelon lopusta löytyi kehutun Sunchocola-tomaatin siemeniä ja sille kaveriksi Principe Borghese -luumutomaatti, jossa on kuulemma paras maku tomaattikeittoon. Enpä ole ikinä tehnyt tomaattikeittoa omista tomaateista, joten sitähän täytyy ehdottomasti kesällä kokeilla. Jos siis tulee kesä. Ja aurinkoa sen verran, että tomaatteihin tulee makua.

Tilauksen kruunasi kasvilavoille tarkoitettu, resorillinen harso. Harsoa meillä on metrikaupalla varastossa, mutta halusin testata, olisiko tuommoinen täsmäharso käytännöllisempi kuin ne kivenmurikoilla ja erinäisillä puulistoilla paikoilleen pingotetut harsot.

Onhan se toki hyvä, että luontoa säästetään, mutta siltikin vähän kaivelee, kun Kauppila Flör ei enää kuvastoa lähetä. Sen kolahtaminen postilaatikkoon oli aina THE tapaus, ja kanssaturaajien kanssa luettiin se kimpassa sivu sivulta ja sen jälkeen soiteltiin/tekstailtiin (niin, se oli sitä aikaa ennen Whatsappia), että mitä kukakin tilaa. Oi, niitä eksoottisuuksia huntukorpipaatsamasta kääpiömanteliin (kyllä, tilasin nekin). Ei ATK:n selaamisesta saa samanlaista fiilistä.

Kuten kuvasta näkyy, keittiön sisustuselementtinä on tällä hetkellä valkoiset merkkaustikut. Parin viikon päästä niiden määrä kasvaa, kunhan kirsikkatomaatit pääsevät esikasvuun. Loput esikasvamiset toivottavasti voidaan hoitaa jo kasvihuoneen hellässä huomassa.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Toma/atit/tillot


Vielä mahtuu kodinhoitohuoneeseen hoitamaan kotia, vaikka taimipotit ovat vallanneet jo osan pöytätilasta. Koska ens viikko on kiireinen, aloitin tomaattien esikasvattamisen hiukan etuajassa. Toivottavasti keväästä tulee aurinkoinen, niin nuo eivät ehtine kasvaa liian honteloiksi.

Oletusarvo oli, että tavistomaatteja on 4 eri lajiketta kylvettävänä, mutta totuus olikin hiukan toinen - pelkästään viimevuotisia Brandywinejä oli 4 eri sorttia. Vanhojen pussien pohjalta löytyi vielä Marmandea, Costoluto Fiorentinoa, Appelsiinia ja Moneymakeria. Näiden lisäksi ostin viime kuussa luumutomaatti Olivadea ja tumman violetinpunaista Indigo rosea, kun siemenpussit olivat tarjouksessa, ja olihan siellä siemenlaatikon pohjalla vielä tomatilloakin. Tomatillon esikasvattamisesta en tiedä hölkäsen pöläystä, mutta laitoin sitä nyt kokeeksi tulemaan ja kylvän myöhemmin uudestaan, jos tämä ajankohta ei sille sopinutkaan.

Indigo rosen kohdalla sain kurinpalautuksen. Kyllähän sitä tässä iässä jo pitäisi tietää, ettei ikinä kannata ostaa erikoisen väristä tai muotoista vihannesta, kun väistämättä väri tai muoto on jalostettu maun kustannuksella. Luin nimittäin uusimmasta Grow your ownista, että Indigo rose on hyvin mauton ja tekstuuriltaan mössöinen. Great. No, ehkä sen voi vähin äänin upottaa tomaattikastikkeeseen.

Kuukauden päästä on kirsikkatomaattien esikasvatuksen aika. Jos tuo järjetön lumimäärä jossain vaiheessa häipyy sen verran, että kasvihuoneen oven saa auki, ajattelin laittaa kokeeksi kaalikasveja sinne esikasvuun, kun ne kestävät jonkin verran kylmää, ja viime vuonna säilyivät tuplamuovin alla kasvihuoneessa, vaikka ulkona olikin -11 C. Ehkäpä ne saisi esikasvatettua niin isoiksi, ettei kasvimaalla kirppojen hampaat niihin enää pysty. Mikäli siis kirppapopulaatio on elpynyt viime kesän kadosta.